Nuorten Kotkien Lapsiteko-palkinto lastenpsykiatri Jari Sinkkoselle

Nuorten Kotkien Vuoden Lapsitekopalkinto myönnetään vuosittain henkilölle tai yhteisölle tunnustuksena lasten hyväksi tehdystä työstä. Vuoden 2013 palkinto on myönnetty lastenpsykiatri Jari Sinkkoselle. Nuoret Kotkat arvostaa erityisesti hänen toimimistaan lasten äänenä.

Jari Sinkkonen on lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja lääketieteen tohtori. Pelastakaa lapset ry:n ylilääkärinä hän on toiminut vuodesta 1997 alkaen. Missä keskustelua, siellä Jari Sinkkonen. Useiden vuosien ajan hän on rohkeasti ja kiihkottomasti osallistunut keskusteluun kasvatuksesta, lastensuojelusta sekä lapsen kehityksestä. Erityisesti hän on pitänyt esillä poikalasten kohtaamia haasteita. Poikia ja tyttöjä ei voi kasvattaa samalla muotilla.

Nuorten Kotkien puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Lipponen totesi palkinnonluovutuspuheessaan, että vanhemmilla ei ole aina voimavaroja vastata vanhemmuuden haasteisiin. Kotien kasvatustyötä olisi tuettava ja sitä kautta turvattava lapselle oikeus lapsuuteen.

– Maailma on muuttunut. Suurin osa lapsista voi edelleen hyvin, vaikka osalla lapsista elämä on varsin hyvinvointikeskeistä. Varsinkin alakouluikäiset pojat jäävät herkästi netin peli- ja pornokoukkuihin, Sinkkonen kertoo. – Nykyajan vanhemmilla ei ole ammennettavaa omasta lapsuudestaan, sillä Internetin maailma ei ole nykyajan vanhempien lapsuudessa tuttu. Aikuisten tehtävä olisi kuitenkin toimia suodattimena.

Palkinto luovutettiin Nuorten Kotkien järjestöpäivillä Kulttuurikeskus Sofiassa 1.2.2014. Palkinto on kuvataiteilija Anniina Vainionpään taulu Ponityttö.

Ensimmäisen Nuorten Kotkien Vuoden lapsitekopalkinnon sai Helsingin kaupunginteatteri vuonna 1991. Sen jälkeen palkinnon ovat saaneet mm. kirjailija Mauri Kunnas, KiVa-koulu -hanke, näyttelijä Eila Roine, Heinähattu ja Vilttitossu-elokuva sekä Pienperheyhdistyksen mieskaveritoiminta. Vuoden 2012 palkinnon sai Helsingin Nettipoliisi.

Nuoret Kotkat vaatii lastensuojeluun lisää resursseja

Nuoret Kotkat vaatii, että kunnat ja valtio priorisoivat ykkösasiakseen lapset, varsinkin ne lapset, joiden vanhemmat eivät pysty heistä huolehtimaan. Priorisointi on osoitettava lastensuojelutyön resurssien lisäämisellä. Ennaltaehkäisevän lastensuojelutyön tarve on tunnistettava ja moniammatillista yhteistyötä valtion, muiden kuntien sekä kolmannen sektorin kanssa on kehitettävä. Kuntien tiukka talouspaine johtaa päätöksiin, joissa pyritään säästämään rahaa, mutta päätökset maksavat kohtuuttomasti asiakkaalle, eli lapselle. Lapsi- ja nuorisojärjestöjen työ osana ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä on tunnustettava. Vaikka järjestöt voivat tukea lasta merkittävästi kasvuntiellä, ei toiminnalla kuitenkaan korvata huostaanotettujen lasten tarvitsemaa ammattiapua tai lastensuojelupalveluiden tarvetta lapsille ja heidän perheilleen.

Ennaltaehkäisevällä perhetyöllä on merkitystä. Kun huonovointisen perheen asioihin ei kyetä puuttumaan varhaisessa vaiheessa, joudutaan siirtymään huostaanottojärjestelyihin. Äärimmäisen kriisitilanteen jälkeen oikeanlaisen avun suunnittelu ja organisointi niin, että se yhtä aikaa auttaa sekä lapsia että vanhempia, on lähes mahdotonta. Edessä on koko perhettä koskeva laaja-alainen ja moniammatillinen korjaavan työn asiakassuhde. Ennaltaehkäisevällä lastensuojelulla on oltava jokaisen kunnan talousarviossa oma kustannuspaikka ja selvästi osoitettuja resursseja. Asiakkaan siirtyessä korjaavan työn puolelle kulujen kasvu kunnan ja valtion taloudelle kasvaa moninkertaisesti.

Korjaava lastensuojelutyö on mitättömästi resursoitu. On laskettu, että yksi sosiaalityöntekijä voi hoitaa yhtäaikaisesti kahtakymmentäviittä asiakassuhdetta. Todellisuus on kuitenkin monessa kunnassa se, että yhden sosiaalityöntekijän vastuulla on yli sata lapsiasiakasta eli nelinkertainen työmäärä. Liiallinen työmäärä kostautuu asioiden käsittelyssä: tapauksiin perehdytään huonosti ja asiakkaiden tarpeita ei tunnisteta, koska sosiaalitoimella ei ole aikaa seurata reaaliajassa asiakkaiden tilanteiden edistymistä. Tyypillistä on myös käsittelyaikojen venyminen, jolloin se suurimmassa osassa tapauksia johtaa asiakkaan tilanteen radikaaliin muutokseen. Sosiaalityöntekijöiden työpaineisiin on vastattava.

Nuoret Kotkat esittää kunnille toteutettavaksi moniammatillista yhteistyökuviota, jossa sosiaalityöntekijä työskentelee yhdessä kunnan sosiaaliohjaajan kanssa. Tämä työpari pystyisi jakamaan kirjaamisvastuuta, valmistelevia tehtäviä ja verkoston yhteydenpitoa sekä lisäämään kontakteja asiakasperheeseen. Työntekijävajeeseen on vastattava koulutuspaikkojen ja sosionomi (amk) muuntokoulutuksen lisäämisellä.


Nuorten Kotkien edustajiston kannanotto 13.10.2013.