Vaellusleirillä Kataloniassa

Hämäläinen Niko osallistui yhdessä Espoon Kotkien kanssa katalonialaisen sisarjärjestömme Esplacin YoPaC-kesäleirille Costa Bravassa Espanjassa. Osallistujia oli yhteensä n. 40 sekä Suomesta että Espanjasta. Tässä Nikon tunnelmia leiristä:

Olin vaellusleirillä Kataloniassa 1.8. – 11.8.2014. Ennen leirille lähtöä oli tehtävä, jossa piti tehdä itsestä esittelyvideo ja laittaa se facebookiin.

”Valmista lyhyt video, jossa esittelet itsesi. Miten sen toteutat, on aivan oman luovuutesi rajoissa. Muista kuitenkin, että jos videollasi on puhetta tai tekstiä sen tulisi olla englanniksi. Videolla tulee esiintyä ainakin seuraavat asiat: Jotakin, josta pidät. Jotakin, josta et pidä. Lempivärisi. Jokin unelmasi/toiveesi. Lempi harrastuksesi. Hyvä biisi. Suomalainen maisema. Eläin. Kreisi selfie.”

Lähdimme 1.8. lentokoneella Barcelonaan, josta lähdimme linja-autolla Kataloniaan. Linja-autossa tutustuimme espanjalaisten kanssa ja lauloimme ja juttelimme koko matkan. Matka yöpymispaikkaan kesti noin 3 h. Bussissa oli kuuma ja hiostava ilma, joten pysähdyimme täyttämään juoma pullot. Lopulta saavuimme yöpymispaikalle, jossa nukuimme taivasalla

Aamulla noin klo 5:00 keräsimme tavarat ja lähdimme vaeltamaan. Heti ensiksi oli todella jyrkkä mäki ja lopulta pääsimme ylös ja olimme jo aivan rikki. Näimme ylhäällä sen päivän lounaspaikan kaupungissa ja se oli kaukana. Jatkoimme matkaa alas ja monen kilometrin ja tunnin päästä saavuimme kaupunkiin. Siellä meillä oli 4 h vapaa aikaa ja lounas.

”Vaellus suoritetaan 2.8.2014 – 6.8.2014 välisenä aikana Costa Bravan alueella. Vaellusreitti kulkee suurimman osan matkasta välimeren rantaa pitkin. Kokonaismatkaa reitillä on noin 65 km ja päivämatkat vaihtelevat 8 kilometristä 20 kilometriin. Korkeuseroja reitillä on vaihtelevasti pienestä keskisuuriin. Vaellusreitti: Portbou – Llancà Port – Cadaqués – Montjoi – Roses.”

Juuri kun jatkoimme matkaa alkoi hirveä myrsky, tiet tulvi vettä ja tuli isoja rakeita. Onneksi pääsimme katoksen alle suojaan, mutta olimme aivan litimärkiä. Kun sade lakkasi kävelimme vielä monta kilometriä ja saavuimme yöpymispaikalle, jossa pystytimme teltat ja teimme ruokaa.

Seuraavana aamuna kävelimme vain vähän, ja menimme uimaan. Sitten saavuimme syrjäiselle paikalle, jossa oli tarkoitus viettää päivä yhteishengen kasvattamiseksi. Illalla kävelimme parisataa metriä ja pystytimme teltat, söimme ja hengailimme. Kello oli noin 2 yöllä ja osa ihmisistä oli jo nukkumassa, kun poliisit tuli häätämään meidät. Jouduimme purkamaan teltat ja keräämään tavarat. Meidän olisi pitänyt kävellä 8 kilometriä yöpymispaikkaan, mutta menimme salaa tien toiselle puolelle metsään yöksi.

Sitten kävelimme vielä kahtena päivänä, ja lopulta saavuimme leirintä alueelle jossa oli teltat valmiina ja niin oli vaellus osuus ohi. Leirintä alueella saimme mennä ja tulla niin kuin halusimme, mutta välillä oli leikkejä ja yhteisiä tuokioita. Kävimme uimassa kaupassa ja otimme rennosti.

Yhtenä päivänä meille annettiin tehtävä, meidän täytyi kävellä Rosesin kirkolle kaupunkiin ja matkalla ja kaupungissa meidän täytyi kerjätä ruokaa ravintoloista ja ihmisiltä. Itse en tehtävästä pitänyt eikä kovin moni muukaan.

”Tapahtuman leiriosuus suoritetaan 6.8-11.8 välisenä aikana Costa Bravan alueella leirintäalueella. Tämän vaiheen aikana päivät pitävät sisällään ympäristöön ja paikalliseen luontoon tutustumista, ulkoilma-aktiviteetteja, seikkailuaktiviteetteja ja tapahtuman teemoihin (nuorten osallisuus, kansainvälinen yhteistyö, kulttuurit, luovuus) liittyviä harjoituksia ja tehtäviä.”

Viimeisenä päivänä oli haikeat fiilikset ja lähdimme bussilla lentokentälle. Siellä hyvästelimme catalonialaiset ja lähdimme kotiin Suomeen.

Leiristä minulle jäi hyvä muisto hyvistä ihmisistä ja koko matkasta. Lähtisin koska vaan uudestaan ja toivottavasti näemme vielä joskus samalla porukalla. Pidämme vieläkin yhteyttä facebookissa ja whatsappissa.

Teksti ja kuvat:
Niko Järvinen

Lainaukset ovat otteita tapahtuman osallistujakirjeestä.

Vuoden 2014 palkinto myönnettiin Suomen Lukiolaisten Liiton #kutsumua-kampanjalle

Nuorten Kotkien Vuoden Lapsitekopalkinto myönnetään vuosittain henkilölle tai yhteisölle tunnustuksena lasten hyväksi tehdystä työstä.
Vuoden 2014 palkinto myönnettiin Suomen Lukiolaisten Liiton #kutsumua-kampanjalle.

Nuoret Kotkat arvosti erityisesti nuorista itsestään lähtevää toimintaa ja kiusaamiseen puuttumisen esille nostamista. Kampanjalla haluttiin lopettaa kiusaaminen nuorten parissa. Mikä tärkeintä, kampanjan loivat nuoret itse. He ottivat vallan omiin käsiinsä ja tekivät maailmasta paremman.

Palkinnon luovutti Nuorten Kotkien puheenjohtaja Päivi Lipponen Ressun lukiossa Helsingissä 9.4.2015. Palkinto on kuvanveistäjä Anneli Sipiläisen valmistama Simpukka.

Suomen Lukiolaisten Liitto aloitti #kutsumua-kampanjan syksyllä 2014 tamperelaisen lukiolaisen Juho Rädyn puututtua bussissa kiusaamistapaukseen. Liitto tahtoi rohkaista muitakin toimimaan Rädyn tavoin. Lukiolaiset haastoivat kaikki suomalaiset näyttämään esimerkkiä ja rakentamaan sellaista ilmapiiriä, jossa kukin tulee nähdyksi omana itsenään. Suomen Lukiolaisten Liiton varapuheenjohtaja Henni Roini kertoi, että nuorille on tärkeää, että joku kuuntelee.

Suomen Lukiolaisten Liiton varapuheenjohtaja Juuso Kurttila kertoi itsekin tulleensa kiusatuksi siirryttyään yläasteelle. ”Kynnys on korkea puhua itselleen herkistä asioista, mutta Suomessa on nuoria, jotka haluavat tulla ulos ja jakaa tunteensa usean kanssa. Kaikki ansaitsevat tulla kohdelluksi hyvin” tiivisti Juuso Kurttila.

Kampanja näytti, kuinka laajasti nuoret kohtaavat kiusaamista eri muodoissaan. Suurin osa yläkoululaisista ja lukiolaisista kokee, etteivät koulun aikuiset puutu kiusaamiseen. Työ kiusaamisen torjumiseksi jatkuu ja liiton mukaan asiaan voitaisiin vaikuttaa perustamalla oppilas- ja opiskelija-asiavaltuutetun virka.

Päivi Lipponen totesi palkinnonluovutuspuheessaan, että kampanjassa on kunnioitettavaa se, että siinä nostettiin nuoret puolustamaan toisiaan, niitä joita kiusataan. Kiusaaminen on vallan käyttöä. Kiusaamista ei saa vähätellä, koska kiusaaminen on väkivaltaa, jolla halutaan nöyryyttä ja häpäistä toista. Ilmiö alkaa jo päiväkodissa ja tuoreen selvityksen mukaan jopa 10 prosenttia lapsista kiusataan koulussa. Riskiaikoja ovat siirtymävaiheet eli lapsen koulun alku, luokan vaihtuminen tai siirtyminen yläkouluun.

Ensimmäisen Nuorten Kotkien Vuoden lapsitekopalkinnon sai Helsingin kaupunginteatteri vuonna 1991. Sen jälkeen palkinnon ovat saaneet mm. kirjailija Mauri Kunnas, KiVa-koulu -hanke, näyttelijä Eila Roine, Heinähattu ja Vilttitossu-elokuva sekä Pienperheyhdistyksen mieskaveritoiminta. Vuoden 2013 palkinnon sai lastenpsykiatri Jari Sinkkonen.

Nuorten Kotkien Lapsiteko-palkinto lastenpsykiatri Jari Sinkkoselle

Nuorten Kotkien Vuoden Lapsitekopalkinto myönnetään vuosittain henkilölle tai yhteisölle tunnustuksena lasten hyväksi tehdystä työstä. Vuoden 2013 palkinto on myönnetty lastenpsykiatri Jari Sinkkoselle. Nuoret Kotkat arvostaa erityisesti hänen toimimistaan lasten äänenä.

Jari Sinkkonen on lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja lääketieteen tohtori. Pelastakaa lapset ry:n ylilääkärinä hän on toiminut vuodesta 1997 alkaen. Missä keskustelua, siellä Jari Sinkkonen. Useiden vuosien ajan hän on rohkeasti ja kiihkottomasti osallistunut keskusteluun kasvatuksesta, lastensuojelusta sekä lapsen kehityksestä. Erityisesti hän on pitänyt esillä poikalasten kohtaamia haasteita. Poikia ja tyttöjä ei voi kasvattaa samalla muotilla.

Nuorten Kotkien puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Lipponen totesi palkinnonluovutuspuheessaan, että vanhemmilla ei ole aina voimavaroja vastata vanhemmuuden haasteisiin. Kotien kasvatustyötä olisi tuettava ja sitä kautta turvattava lapselle oikeus lapsuuteen.

– Maailma on muuttunut. Suurin osa lapsista voi edelleen hyvin, vaikka osalla lapsista elämä on varsin hyvinvointikeskeistä. Varsinkin alakouluikäiset pojat jäävät herkästi netin peli- ja pornokoukkuihin, Sinkkonen kertoo. – Nykyajan vanhemmilla ei ole ammennettavaa omasta lapsuudestaan, sillä Internetin maailma ei ole nykyajan vanhempien lapsuudessa tuttu. Aikuisten tehtävä olisi kuitenkin toimia suodattimena.

Palkinto luovutettiin Nuorten Kotkien järjestöpäivillä Kulttuurikeskus Sofiassa 1.2.2014. Palkinto on kuvataiteilija Anniina Vainionpään taulu Ponityttö.

Ensimmäisen Nuorten Kotkien Vuoden lapsitekopalkinnon sai Helsingin kaupunginteatteri vuonna 1991. Sen jälkeen palkinnon ovat saaneet mm. kirjailija Mauri Kunnas, KiVa-koulu -hanke, näyttelijä Eila Roine, Heinähattu ja Vilttitossu-elokuva sekä Pienperheyhdistyksen mieskaveritoiminta. Vuoden 2012 palkinnon sai Helsingin Nettipoliisi.

Nuoret Kotkat vaatii lastensuojeluun lisää resursseja

Nuoret Kotkat vaatii, että kunnat ja valtio priorisoivat ykkösasiakseen lapset, varsinkin ne lapset, joiden vanhemmat eivät pysty heistä huolehtimaan. Priorisointi on osoitettava lastensuojelutyön resurssien lisäämisellä. Ennaltaehkäisevän lastensuojelutyön tarve on tunnistettava ja moniammatillista yhteistyötä valtion, muiden kuntien sekä kolmannen sektorin kanssa on kehitettävä. Kuntien tiukka talouspaine johtaa päätöksiin, joissa pyritään säästämään rahaa, mutta päätökset maksavat kohtuuttomasti asiakkaalle, eli lapselle. Lapsi- ja nuorisojärjestöjen työ osana ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä on tunnustettava. Vaikka järjestöt voivat tukea lasta merkittävästi kasvuntiellä, ei toiminnalla kuitenkaan korvata huostaanotettujen lasten tarvitsemaa ammattiapua tai lastensuojelupalveluiden tarvetta lapsille ja heidän perheilleen.

Ennaltaehkäisevällä perhetyöllä on merkitystä. Kun huonovointisen perheen asioihin ei kyetä puuttumaan varhaisessa vaiheessa, joudutaan siirtymään huostaanottojärjestelyihin. Äärimmäisen kriisitilanteen jälkeen oikeanlaisen avun suunnittelu ja organisointi niin, että se yhtä aikaa auttaa sekä lapsia että vanhempia, on lähes mahdotonta. Edessä on koko perhettä koskeva laaja-alainen ja moniammatillinen korjaavan työn asiakassuhde. Ennaltaehkäisevällä lastensuojelulla on oltava jokaisen kunnan talousarviossa oma kustannuspaikka ja selvästi osoitettuja resursseja. Asiakkaan siirtyessä korjaavan työn puolelle kulujen kasvu kunnan ja valtion taloudelle kasvaa moninkertaisesti.

Korjaava lastensuojelutyö on mitättömästi resursoitu. On laskettu, että yksi sosiaalityöntekijä voi hoitaa yhtäaikaisesti kahtakymmentäviittä asiakassuhdetta. Todellisuus on kuitenkin monessa kunnassa se, että yhden sosiaalityöntekijän vastuulla on yli sata lapsiasiakasta eli nelinkertainen työmäärä. Liiallinen työmäärä kostautuu asioiden käsittelyssä: tapauksiin perehdytään huonosti ja asiakkaiden tarpeita ei tunnisteta, koska sosiaalitoimella ei ole aikaa seurata reaaliajassa asiakkaiden tilanteiden edistymistä. Tyypillistä on myös käsittelyaikojen venyminen, jolloin se suurimmassa osassa tapauksia johtaa asiakkaan tilanteen radikaaliin muutokseen. Sosiaalityöntekijöiden työpaineisiin on vastattava.

Nuoret Kotkat esittää kunnille toteutettavaksi moniammatillista yhteistyökuviota, jossa sosiaalityöntekijä työskentelee yhdessä kunnan sosiaaliohjaajan kanssa. Tämä työpari pystyisi jakamaan kirjaamisvastuuta, valmistelevia tehtäviä ja verkoston yhteydenpitoa sekä lisäämään kontakteja asiakasperheeseen. Työntekijävajeeseen on vastattava koulutuspaikkojen ja sosionomi (amk) muuntokoulutuksen lisäämisellä.


Nuorten Kotkien edustajiston kannanotto 13.10.2013.